Matka jatkuu

Lnpo treenaa seuraavan kerran ma 21.7. Keikkoja meillä on pe 25.7 ja la 26.7 puolen päivän jälkeen. Keikat ovat Vaskiviikon pihasoittoja yms. Lisäksi 29.7 klo 11 Carelia- soutu. Be there, silvuplee!

Pariisi, Valenciennes ja outo olo

Nyt ollaan jo Helsingissä ja olo on oudon rauhallinen. Ruuhkasuomi näyttäutyy aivan toisessa valossa. Aamupäivällä Pariisissa jouduimme jonottamaan peräti kaksi ja puoli tuntia kpneeseen pääsyä. Jonottaminen johtui siitä, että eilen oli Finnairilta yksi kone mennyt rikki ja lento peruttiin. Matkustajat jouduttiin sijoittamaan uusiöle lennoille, eikä kome palvelutiskiä pystynyt hoitamaan eilisen ja tämän aamun asiakkaita. Juuri kun luulimme pääsevämme etenemään, alkoi lähtöselvitys tökkiä, kun edellämme ollutta ampumajoukkuetta alettiin selvittämään. Minun kädessäni ollutta klarinettikoteloakin luultiin patruunalaatikoksi.

Mutta vihdoin päästiin matkaan ja jatkolennolle ehditään. Kiitokset tässä vaiheessa jo koko porukalle!

Park Asterix

Jos joku lukijoistamme haluaa käydä todella siistissä ja tyylikkäässä huvipuistossa, on helppo suositella Park Asterixia. Tekemistä on kaikenikäisille ja puiston hotelli jossa nyt majoitumme on oikein mukava. Parveke aukeaa gallialaiseen metsään. Viisi tuntia puistossa riitti meille, mutta ahkerimmat varmasti testailevat laitteita vielä iltakuuteen saakka. Sen jälkeen syömme yhteisen illallisen viimeisen matkapäivämme kunniaksi. Tosin huomennahan se matkapäivä vasta onkin, kun taas sukellamme lentoasemien sykkeeseen. Pian ollaan kotona!

Et ensuite... lennonjohtajien lakko

Lakot ovat hyvin tavallisia täällä Ranskassa ja nyt kun junalakosta on selvitty, aloittivat lennonjohtajat omansa. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, ettei lakolla olisi vaikutusta meidän paluulentoon huomenna. Päivä huvipuistossa on alkamassa, joten vielähän tässä ehtivät vaikkapa vuoristoradan jarrumiehet ryhtyä lakkoon...

Olemme näiden päivien aikana saaneet rautaisannoksen ranskalaisia, - nimittäin kulttuuria, ajatusmaailmaa, tapoja, elämän rytmiä ja asenteita. Usein ne ovat hieman erilaisia kuin omamme. Ehkäpä jotkin täkäläiset tavat olisivat toimivia Suomessa, kenties on löydettävissä asioita jotka meillä on paremmin hoidossa. Matkailu avartaa.

Chantilly ja elävä hevosmuseo

En matin, une moment melancholique. Nous devons dire "au revoir" pour toutes nos amis et familles. Mais aussi un grand merci pour le sejour tres jolie et pour toute l'amitie!

Tulipa käytyä kauoungissa, joka kantaa nimeä Kermavaahto, Chantilly.  Siellä tutustuimme upeaan linnaan puisoineen sekä hevosmuseoon. Hieno kohde jälleen suurten turistirysien ulkopuolelta.

Illaksi saavuimme Parc Asterixiin... siitä lisää huomenna.

Koko joukkue on hyvässä kunnossa ja nautimme tänäänkin 25 asteen helteestä!

Viimeistä viedään

Tämän päivän aloitti salamyhkäisyys. Kaksi orkesterilaistamme täytti vuosia, joten heiltä salaa valmistaiduimme soittamaan onnittelulaulun heille aamun harjoitusten alkajaisiksi. Hyvin onnistui yllätys ainakin ilmeistä päätellen, mutta vielä parempaa oli luvassa. Thierry soitti yksin ja Petrin kanssa heille serenadit.

Harjoitusten ja vapaan jälkeen matkamme kohti Solesmesia alkoi. Sieltä löytyi pieni kirkko jossa vedimme erään hienoimmista keikoistamme. Rasmus soitti upean soooon, samoin Minea. Maria ei puolestaan meinamnut päästä lavalta oman suoritulsensa jälkeen. Alueen kulttuutivastaava kehui soittoamme sanoen orkesterimme ikään kuin laulavan soittimiemme läpi.  No se oli kyllä kauniisti sanottu, mutta uskon sen olevan totta, koska onnistuimme todella hyvin.

Kirkon ulkopuolella mainostettiin näin:

Ja tässä tunnelmia itse konserttia:

Le Quesnoy

Konserttikuvia Le Quesnoy'sta. Nyt jo parilla paikkakunnalla olen huomannut valomainoksen konserteistamme. Täällä se kuuluisa s oli ennen k:ta...

Maria soitti tänään solistina, koska eilen oli Samulin vuoro. Konserttisali oli teatteri, jossa oli jyrkästi nouseva katsomo. Akustiikka oli kyllä erinomainen. Sain orkesterilta soiton aikana jalkahieronnan, koska lattia ja koroke resonoivat voimakkaasti soiton aikana. Miellyttävää!

Jean-Luc oli muistaakseni yhteisbiisin johtaja ja myöskin paikallisen musiikkiopiston jojohtaja. Orkesteri oli pieni ja pippurinen. Le Quesnoy'ssa on vain 5 000 asukasta. Kaupunki on ikivanha, perustettu 1100 -luvulla. Myöhemminn sille on rakennettu ympärille hiemot linnoitukset (1600 -luvulla). Ensimmäisen mamaailmansodan aikana uusiseelantilaiset joukot valtasivat kaupungin. Ennen konserttia pääsimme kävelyretkelle kaupungin linnoitusten päälle. 

Ennen omaa konserttiamme kuuntelumme konservatorion aikuisorkesterin konsertin. Siinäpä meille mallia harrastajapuhallinmusiikin tasosta! Erityisesti mieleeni jäi Thierry Thibault'n Trois Dances tuuballe ja puhallinorkesteriile sekä Artie Shawn klarinettikonsertto, jonka soitti vain 19 -vuotias lahjakkuus orkesterin omista riveistä. Huikeia solistiesityksiä oli muitakin: bassopasuuna, trumpetti, baritonitovoduetto ja niin edelleen. Duetossa soittivat 1950-luvulla konservatoriouransa aloittanut vanhaherra ja nuorempi mies. Hyvinpä sujui!